Tatuointikursseista

Erilaisia yksityisten tahojen järjestämiä tatuointikursseja on ollut olemassa jo kauan, ja niiden määrä näyttäisi koko ajan olevan kasvamaan päin. Tämän vuoksi, ja koska aiheesta tuntuu olevan melko heikosti tietoa tarjolla, katson tarpeelliseksi kertoa oman näkemykseni tatuointikurssien luonteesta ja hyödyllisyydestä.

Tie tatuoijaksi

Perinteisesti tatuoimisen harjoitteluun on kautta aikain ollut kaksi tapaa: Opiskelu omatoimisesti tai kisällinä tatuointiliikkeessä. Omatoiminen opiskelu on pitkä ja kivinen tie, jonka varrella moni asia opitaan virheiden ja kantapään kautta. Myös kisällinä opintie on pitkä, ja sen varrella puolestaan joutuu oppimisen ohella mm. siivoamaan vessaa, kuuraamaan lattioita ja muutenkin osallistumaan liikkeen ylläpitoon ja pyörittämiseen. Tästä huolimatta (ja osittain sen vuoksi) kisällinä opiskelu on kuitenkin se kaikkein paras ja tehokkain tapa oppia tatuoimisen salat ja tatuointiliikkeessä työskentelyyn liittyvät rutiinit, mutta kisällinpaikkoja on tarjolla todella vähän ja niihin on vaikea päästä.

Koska kaikki halukkaat eivät pääse kisälliksi ammattilaisen ohjauksen alle eivätkä oikein tiedä, miten voisivat itsenäisesti opiskella tatuoimista turvallisesti, on päivänselvää että koulutukselle on kysyntää.

Tatuoijaksi ei kuitenkaan pysty opiskelemaan virallisissa oppilaitoksissa, ei edes taidepuolella. Koulutustarjonnan puutteen oletan johtuvan siitä, että tatuoijat on jo pitkään luokiteltu taidemaailmassa ennemmin käsityöläisiksi kuin taiteilijoiksi, ja vaikka oppilaitokset olisivatkin halukkaita tatuointikoulutusta järjestämään, on se hankalaa alaa sen kummemmin tuntematta. Myös riittävän pätevän opettajan löytäminen on vaikeaa, kun osaavilla tatuoijilla ei ole aikaa eikä halukkuutta ryhtyä näitä asioita kouluissa opettamaan.

Oikotie onneen

Kun tatuointikoulutusta ei ole kouluissa saatavilla alati kasvavasta kysynnästä huolimatta, tarjoutuu yksityisille tahoille tilaisuus pitää omia, epävirallisia kursseja/koulutusta rahaa vastaan. Näillä tahoilla motiivina on yleensä raha, jota voi kursseja järjestämällä saada helposti paljon ja nopeasti.

Rahankeruutarkoituksessa järjestettäviä kursseja mainostetaan niiden sisällöstä ja pituudesta riippumatta yleensä kertomalla, että kurssin käymällä voi välttää pitkän harjoittelujakson tatuointiliikkeessä ja oppilas on kurssin käytyään heti valmis ryhtymään tatuoijaksi ja tienaamaan tatuoimalla elantonsa. Tähän väittämään perustuen kurssin hinnan kuvaillaan olevan pikkuraha, sen kun tienaa tuota pikaa takaisin, kun kurssin käytyään ryhtyy tatuoimaan.

Todellisuudessa tällaista oikotietä onneen ei kuitenkaan ole, eikä mikään kurssi josta olen kuullut, ole ollut riittävän pitkä ja kattava jotta pelkästään sen perusteella pystyisi aloittamaan itsenäisen työskentelyn tatuoijana. Ne, jotka itse ovat alalle jo opiskelleet, tietävät, että tatuoimiseen tarvittavan tietotaidon määrä on niin suuri, ettei sitä kaikkea mitenkään pysty käsittelemään yhdessä viikonlopussa, viikossa tai kuukaudessa, edes kahdessa. Tatuointikurssin läpikäyneet joutuvat siis lupauksista huolimatta joka tapauksessa jatkamaan harjoittelua itsenäisesti tai kisällinä liikkeessä, ennen kuin pystyvät tekemään tatuoimista työkseen.

Tatuointikurssien haitat

Koska tatuoijan ammattinimike on suojaamaton, voi Suomessa kuka tahansa kutsua itseään tatuoijaksi riippumatta esimerkiksi siitä, kuinka on tatuoimista opiskellut ja kauanko alalla on toiminut. Siksi kuka tahansa myös pystyy järjestämään tatuointikursseja, riippumatta siitä onko ammatillisesti pätevä alan opettajaksi. Tämän vuoksi yleisesti tatuointialaa ja asiakkaita ajatellen on vaarana, että kurssin järjestävä taho ei ole riittävän hyvin (jos lainkaan) selvillä tatuoimiseen liittyvistä riskeistä ja niiden ehkäisystä, eikä näin ollen pysty tarjoamaan kurssilaiselle riittävän kattavasti tietoa hygienisistä toimintatavoista ja tatuoimiseen liittyvien riskien ehkäisystä. Tatuointitapahtumaan liittyy useita, jopa koko loppuelämään vaikuttavia riskitekijöitä, kun tatuointi toteutetaan huolimattomasti, ilman turvalliseen tatuoimiseen riittävää kokemusta, välineistöä ja tietotaitoa. Riskeihin lukeutuvat mm. veren välityksellä tarttuvat sairaudet kuten c-hepatiitti, MRSA ja HIV.

Tatuointikurssit vaikuttavat negatiivisesti tatuointialaan myös silloin, jos ne synnyttävät runsaasti huonolaatuista työtä tekeviä tatuoijia alalle. Peite- ja korjauskuvat ovat tatuoijille arkipäivää jo nyt, ja niiden määrä lisääntyy entisestään mikäli osaamattomien tekijöiden määrä kasvaa. Tatuoijat tekevät kuvia mieluiten puhtaalle iholle, sillä peitekuvat ovat pääsääntöisesti hyvin työläitä ja haastavia toteuttaa. Huonolaatuisten tatuointien lisääntyminen katukuvassa vaikuttaa myös yleiseen mielipiteeseen tatuoinneista.

Tatuointikurssia harkitsevalle se päälimmäinen riski lienee kuitenkin kurssista maksettavan rahan valuminen hukkaan. Kurssin järjestäjä vaatii maksun suorittamista yleensä etukäteen, ja kun kurssi on käyty, on rahaa turha vaatia takaisin vaikka kurssi ei sisällöltään ja lopputulemaltaan olisi ollut sellainen mitä etukäteen oli luvattu. Koska kursseja on markkinaraosta huolimatta tarjolla melko vähän ja niistä on löydettävissä hyvin heikosti (jos lainkaan) tietoa sekä varoittavia esimerkkejä, voidaan kurssin hintalappuun merkitä jopa useita tuhansia euroja. Räikein summa, joka tietooni on tullut, on ollut 6000€ kahdeksan päivän koulutuksesta.

Kursseista johtuvat haitat voisivat olla torjuttavissa

Mikäli tatuointiopetusta järjestettäisiin laajemmin vastuuntuntoisten tatuointiammattilaisten toimesta, ei keinottelijoilla olisi sellaista saumaa tatuointiopiskelusta kiinnostuneiden hyväksikäyttämiseen kuin tänä päivänä. Mikseivät tatuoijat siis mene kouluihin opettamaan tatuoimista tai järjestä omaa, oikeanlaista koulutusta alalle? Tähän syynä on ainakin se, että sellaiselle tatuoijalle, joka on riittävän kokenut ja ammattitaitoinen jotta hän voisi ryhtyä tatuoimista opettamaan, ei ole kannattavaa opettaa tatuoimista kouluissa, sillä tatuointeja tekemällä saa paremmat tulot kuin opettamalla. Kurssien pitäminen vie myös aikaa, jota alallaan ansioituneella tatuoijalla harvemmin liikenee mihinkään ylimääräiseen, ja vaikka tatuointien suosio on vuosien varrella kasvanut merkittävästi, ei töitä edelleenkään riitä tasaisesti kaikille. Suuremmassa mittakaavassa tapahtuva koulutus toisi alalle runsaasti lisää tekijöitä, ja tällä olisi suuret vaikutukset niin kilpailutilanteeseen kuin tatuointien hinnoitteluunkin.

Kurssia harkitseville

Jos minkäänlaiselle tatuointikurssille osallistuminen kuitenkin on harkinnassa, kannattaa selvittää opettajan taustat. Onko kyseessä kauan alalla leipänsä tienannut konkari, jonka työt puhuvat hänen taitojensa puolesta? Mitkä ovat hänen motiivinsa koulutuksen järjestämiseen? Myös kurssin hintaa kannattaa punnita, vaikuttaako se ylimitoitetulta kurssin kestoon ja sisältöön nähden?

Jos kurssin käymiseen kaiken lisäksi liittyy vaitiolovelvollisuus kurssin sisällöstä, on kurssiin syytä suhtautua entistä epäilevämmin. Vaikka vaitiolovelvollisuuden väitettäisiin johtuvan ammattisalaisuuksien varjelemisesta, on todennäköisempi syy kurssista käytävän julkisen keskustelun vaientaminen ja sitä kautta se, ettei tieto kurssin todellisesta luonteesta välity eteenpäin mm. niille, jotka myös harkitsevat kyseiselle kurssille osallistumista.

Tatuointikurssit voivat olla hyvä vaihtoehto tukemaan itsenäistä opiskelua silloin, kun ne ovat oikeista lähtökohdista rakennettuja, mutta valmista ammattilaista ne eivät tee. Suurin osa niistä kursseista, joista itse olen tähän mennessä kuullut, ovat luvanneet enemmän kuin ovat antaneet. Lyhyet tatuoinnin perusteita läpikäyvät kurssit voivat myös luoda kovin vääränlaisen mielikuvan siitä, kuinka paljon käytännön opiskelua tatuoijaksi kehittyminen todellisuudessa vaatii. Jos tatuointiharjoittelu alan liikkeessä kokeneen ammattilaisen ohjauksen alla kestää vähintään vuoden, voi jokainen omalla tahollaan pohtia, miten se kurssilla voi onnistua tästä merkittävästi lyhyemmässä ajassa.